Aika ennätyksellisen nopeasti tuli semmonen fiilis, että hitto nää mun kirjotukset on jollain asteella noloja, pitäis vetää kaikki takasin ennen ku joku tulee tuomitsemaan mut surkeeks tavalla tai toisella.
    Vähän niinku sillon joskus, kun pidin kotisivuja, joilla esittelin piirroksiani. Hirvee semmonen lievä häpeäntunne mukana koko ajan, harkitsin vain, että kehtaanko mä ny pitää niitäkään kulloinkin kysessä olleita kuvatuksia näytillä, jonku mielestä ne kuitenki on rumia ja vääristyneitä.
   Ja niinhän se päättyi, että hävitin sivuni, kun en enää kehdannut pitää niitä piirustuksia esillä. Ei, vaikka vieraskirjassa oli jotain viitisensataa viestiä, joissa yhdessäkään ei sanottu mitään negatiivista piirroksistani.

Mutta whatevörr, tää tekstisäilö pysynee elämässä vielä toistaiseksi, saa nähdä millon itsekritiikkini alkaa taas tappaa luomuksiani.

Mulla on taas vaihteeksi useampi koulutyö tekemättä, joku kirjotelmajuttu ainakin pitäis tehä huomiseks. Viime viikoks oikeestaan olis pitäny, mut en jaksanut. En jaksa nytkään, koko höskä jäänee tekemättä, jos se on mitenkään mahdollista ilman suurta kärsimystä.
   Vihaan lukiota. Ei siinä paikassa mitään ihmeempää vikaa ole, eikä ihmisissäkään (suurimmassa osassa ainakaan), mutta oma motivaationi, jaksamiseni ja kiinnostukseni mihinkään kouluun liittyvään on niin vitun nollassa. Yritän päästä kursseista läpi mahdollisimman vähällä vaivalla, koska keskeyttämistä en uskalla edes harkita, se olisi jokseenkin sosiaalinen itsemurha.
   En ole ainakaan kuukauteen tarttunut koulukirjaan vapaa-ajalla muutoin kuin koeviikolla koetta edeltävinä iltoina. En vain jaksa, vaikka ei mulla oikeastaan olis mitään järkevämpääkään tekemistä. Dataan ja katon telkkaria ja piirrän ja nukun, ja sellasta, mutta pienenkin koulujutun suorittaminen tuntuu silti ylivoimaiselta. EI HUVITA PERKELE. Siinä se, ei auta mitkään kavereiden moraalisaarnat lintsaamisen ja tekemättä jättämisen haitoista.
   Enkä mä niin paljoa lintsailekaan. Koulussa on pääosin ihan kivaa olla, kunhan ei tarvitse käyttää voimia niiden oheistöiden tekemiseen, joita opettajat kasaa tuntien ulkopuolella suoritettaviksi. Joskus sillon tällön jätän jonkun tunnin väliin, jos alkaa ahdistaa koulun ilmapiiri ja ihmiset liikaa. Tai jos ei vaan huvita mennä sinnä aamulla.

Yleistä jaksamattomuutta, joka on jatkunut koko syksyn ja pahentunut ajan myötä. Vertaisin tätä ehkä lievään masennukseen, joskin tämä ko. jaksamattomuus ei ilmene muuten kuin kouluun liittyvissä jutuissa.

En tiedä, mitä teen lukion jälkeen, jos edes selviän lukiota läpi. Nyt tuntuu, että jotain musiikkihommiin liittyvää oheisjuttua olis mielekästä tehdä, tyyliin jonkun kivan musalehden toimittaja tai sellanen musiikkimaailman yleishörhö, jollaisia tiedän julkisuudessa useampiakin mutta joista ei nyt tule yhtään esimerkkinimeä mieleen.

Mun oli tarkotus liittää tähän vielä jotain jorinaa Amorphiksen musiikin kauneudesta ja tästä itsediagnosoimastani keikanjälkeisestä masennuksestani, mutta koska kello on ärsyttävän paljon ja joudun huomenna heräämään kuudelta, säästän sen ehkä seuraavaan merkintään. Tai sitä seuraavaan tai johonkin, väliäkö sillä.

--------------------------------

Sentenced - Lower the Flags
Amorphis - In the Beginning