Rakastan näitä.
Ku tajuaa jonkun asian, sellaisen asian, jota ei ole oikeastaan edes miettinyt sen ihmeemmin. Silti sen vaan yhtäkkiä tajuaa.

Juu siis, tajusin, mistä Amorphiksen biisi Silent Waters kertoo. Olen kuullut sen levyltä noin sata kertaa ja livenä kahdesti, osaan lyriikat ulkoa ja niin, mutta nyt vasta hitto tajusin mistä se kertoo. (Oonko ehkä vähän hidas...?) 8D
Ja nyt tuli semmonen sivuajatus, että on periaatteessa hassua, kun sen biisin laulaa mies, vaikka "kertoja" on muistaakseni nainen. Mutta mitäs väliä sillä on, ei käytännössä mitään, kun osa ei ehkä omaan tapaani edes tajua asiaa.


Ai niih juu, joulukin oli, ja meni onneksi aika nopeasti ohi.

Ei mitään merkittävää tapahtunut. Istuin omassa huoneessani lähes koko sen ajan, kun oli vieraita kylässä, en halunnut mennä niiden kanssa syömään. Inhoon sellasia sukulaiskokouksia, että kaikki istuu yhdessä syömässä ja kaikilla vanhuksilla on niin mukavaa arvioida, kuinka kukakin kakaroista on kasvanut ja kuinka musta on tultava joku hyvinpalkattu taiteilija kun se neljännellä luokalla tekemäni savinen virtahepo on kerta niin hieno.

Nyt alkoi vituttaa vähän, ku vahingossa poistin koko tähän kirjottamani tekstin, joka siis oli varsin pitkä, ja olin viimeksi "varmuuden vuoksi" kopioinut sen vasta tässä vähän tätä kohtaa ylempänä. Siis hiirellä klikannut, että "kopioi", niinku just niitä tapauksia varten, että sählään jotain ja teksti häviää, etten joutuis kaikkea näpläämään uudelleen. Njiin.

Tämä jää siis jälleen lyhyehköksi.

On vain erittäin vahva sonatahumala (bongasin sen nimisen galleriayhteisön joltain, ja se on muuten aika osuva termi tähän).

On jouluaatto, ja minäpä tässä dataan. Elämä.<3
Tosin tällä hetkellä joku joulu on aika toisarvoinen asia. 8D



En halua määritellä itselleni, mitä tarkkaan ottaen odotan ensi lauantailta, mutta odotan sitä kuitenkin helvetin paljon.



Joo. Piti siis kirjottaa jotain, kun kuitenki haluan jälkeenpäin lueskellä omista merkinnöistäni, miten tämäkin joulu on sujunut, mutten nyt saakaan aikaa oikeen mitään tekstiä. -__o

Ja sellasia kivoja kuminauhalenkkijuttuja, joilla yritän ne tukkaani kiinnittää.

Sinne Cybershoppiin ajauduin siksi, että olin aikonut mennä kaverini koulun joulujuhlaan joulumielennostatus- ja viihtymistarkoituksessa erään toisen kaverini kanssa, mutta tämä toinen kaverini ilmoitti ko. koulun ovella, ettei haluakaan mennä sinne sisään. Siitä vittuunnuin sen verran, että lähdin bussilla keskustaan shoppaamaan yksin vähillä rahoillani. (Vittuuntuminen siis johtui tämän tyypin älyttömästä käytöksestä, ja siitä, että olin sen takia turhaan herännyt aikaisin ehtiäkseni sinne hiton koululle, ja olin muutenkin ollut hyvissä fiiliksissä koko suunnitelmastamme mennä katsomaan ystävän koulun & oman entisen kouluni joulujuhlaa. Ihan vain koska se tuntui jokseenkin kivalta ajatukselta, enkä osannut nähdä sitä nolona tai outona, tulihan sinne kai muitakin ulkopuolisia katsomaan. Mutta minähä en sitte tullutkaan.)


         Njiin. Niistä kuiduista vielä.
Viikon kuluttua värjään pääni jälleen, jotta saan tän punasen näyttämään hienolta ku meen Sonatailemaan, ja sain tässä jokin aika sitten sen päähänpiston, että mustat kuiturastat saattas näyttää hienolta kirkkaanpunasessa pörrötukassa. Sitte värjäämisen jälkeen sotken ne rastat kiinni jotenki.
Toivottavasti lopputuloksesta tulee edes jotain siihen suuntaan, jollaista olen toiveajatellut.


Olen nykyään vähän mäkkiläski, mutta se läskeys kertyy ihan vääriin paikkoihin.



Tässä on sen verran odotettavaa lähitulevaisuudelta, etten tiedä, mitä tekisin odottaessani.

"Nää on _mun_ kavereita, näihin sä et sais koskee, ole omien kavereides kanssa"

Ihastuttava asenne. Vähän kärjistettyä ylitulkintaa koko tämä aihe josta nyt kirjoitan, mutta pääasia on, että pointtini tulisi selkeäksi.

Mutta äh, ne _mun_ ja vain ja ainoastaan _mun_ kaverit ei käy jossain epäterveellisissä kotibileissä juomassa alkoholia, ne mun kaverit on erilaisia kuin sun.
Anteeksi, että kysyin, jos olisin voinut toisen ystäväni kanssa liittyä sinun ja sinun kavereidesi seuraan yhdeksi illaksi, kun tänään vain tekisi mieli hajottaa päätä vähän ihan vain loman kunniaksi.
En tullut ajatelleeksi, että he ovat vain sinun kavereitasi, eivät minun, vaikka olen puhunut heille ja liikkunut heidän seurassaan noin saman verran kuin kenen tahansa keskivertokaverini.
Pahoittelen ajattelemattomuuttani ehdotusteni kanssa, pidä sinä vain reviirisi ja suojele niitä omia ihmisiäsi itseni kaltaisten ihmisten häirinnältä.


 Aiheesta seuraavaan.

(Nyt täytyy miettiä hetki, että keksin sen seuraavan aiheen...)


Kohta on Sonatan keikka. Olen odottanut sitä 5 kuukautta, ja ajatellut sitä päivittäin, ja kohta se on. Ja tässä vaiheessa tulee se hirveä pelko, että mitä jos mä ny tyyliin saanki yhtäkkiä  keuhkokuumeen tai jotain, enkä pääsekään sinne millään.
(Se, että kirjoitan tähän pelkääväni sairastumista tms. ratkaisevalla hetkellä, vähentää ko. asian tapahtumistodennäköisyyttä.)

En osaa enää ajatella tätä, aivoyhteyteni kai katkesi hetkeksi. Vaihdan aihetta.

Muistin äsken, että keikkojen lisäksi myös joulu on tulossa, joten loman alkamisen kunniaksi tekeepi mieleni olla kamalan kohtelias ja kiitellä erinäisiä ihmisiä ja asioita (heidän tietämättään tosin);
Kiitos niille ihmisille, jotka tekevät koulupäivistäni vähän kivempia, ja kiitos ihmeen nopeasti palautuneelle itsetunnolleni; En enää vittuunnu/häpeile/ala kerrata menneitä asioita, kun joku, josta en enää pidä, katsoo mua tai kehtaa puhua mulle, vaikka tietänee, että tiedän mitä se teki. Ja kiitos Nightwishille, joka sai mut taas piirtämään.

[Toi alko kuulostaa typerältä, joten kiitoslista loppui vähän lyhyeen. Ja niin loppui tää merkintäkin.]

Aika ennätyksellisen nopeasti tuli semmonen fiilis, että hitto nää mun kirjotukset on jollain asteella noloja, pitäis vetää kaikki takasin ennen ku joku tulee tuomitsemaan mut surkeeks tavalla tai toisella.
    Vähän niinku sillon joskus, kun pidin kotisivuja, joilla esittelin piirroksiani. Hirvee semmonen lievä häpeäntunne mukana koko ajan, harkitsin vain, että kehtaanko mä ny pitää niitäkään kulloinkin kysessä olleita kuvatuksia näytillä, jonku mielestä ne kuitenki on rumia ja vääristyneitä.
   Ja niinhän se päättyi, että hävitin sivuni, kun en enää kehdannut pitää niitä piirustuksia esillä. Ei, vaikka vieraskirjassa oli jotain viitisensataa viestiä, joissa yhdessäkään ei sanottu mitään negatiivista piirroksistani.

Mutta whatevörr, tää tekstisäilö pysynee elämässä vielä toistaiseksi, saa nähdä millon itsekritiikkini alkaa taas tappaa luomuksiani.

Mulla on taas vaihteeksi useampi koulutyö tekemättä, joku kirjotelmajuttu ainakin pitäis tehä huomiseks. Viime viikoks oikeestaan olis pitäny, mut en jaksanut. En jaksa nytkään, koko höskä jäänee tekemättä, jos se on mitenkään mahdollista ilman suurta kärsimystä.
   Vihaan lukiota. Ei siinä paikassa mitään ihmeempää vikaa ole, eikä ihmisissäkään (suurimmassa osassa ainakaan), mutta oma motivaationi, jaksamiseni ja kiinnostukseni mihinkään kouluun liittyvään on niin vitun nollassa. Yritän päästä kursseista läpi mahdollisimman vähällä vaivalla, koska keskeyttämistä en uskalla edes harkita, se olisi jokseenkin sosiaalinen itsemurha.
   En ole ainakaan kuukauteen tarttunut koulukirjaan vapaa-ajalla muutoin kuin koeviikolla koetta edeltävinä iltoina. En vain jaksa, vaikka ei mulla oikeastaan olis mitään järkevämpääkään tekemistä. Dataan ja katon telkkaria ja piirrän ja nukun, ja sellasta, mutta pienenkin koulujutun suorittaminen tuntuu silti ylivoimaiselta. EI HUVITA PERKELE. Siinä se, ei auta mitkään kavereiden moraalisaarnat lintsaamisen ja tekemättä jättämisen haitoista.
   Enkä mä niin paljoa lintsailekaan. Koulussa on pääosin ihan kivaa olla, kunhan ei tarvitse käyttää voimia niiden oheistöiden tekemiseen, joita opettajat kasaa tuntien ulkopuolella suoritettaviksi. Joskus sillon tällön jätän jonkun tunnin väliin, jos alkaa ahdistaa koulun ilmapiiri ja ihmiset liikaa. Tai jos ei vaan huvita mennä sinnä aamulla.

Yleistä jaksamattomuutta, joka on jatkunut koko syksyn ja pahentunut ajan myötä. Vertaisin tätä ehkä lievään masennukseen, joskin tämä ko. jaksamattomuus ei ilmene muuten kuin kouluun liittyvissä jutuissa.

En tiedä, mitä teen lukion jälkeen, jos edes selviän lukiota läpi. Nyt tuntuu, että jotain musiikkihommiin liittyvää oheisjuttua olis mielekästä tehdä, tyyliin jonkun kivan musalehden toimittaja tai sellanen musiikkimaailman yleishörhö, jollaisia tiedän julkisuudessa useampiakin mutta joista ei nyt tule yhtään esimerkkinimeä mieleen.

Mun oli tarkotus liittää tähän vielä jotain jorinaa Amorphiksen musiikin kauneudesta ja tästä itsediagnosoimastani keikanjälkeisestä masennuksestani, mutta koska kello on ärsyttävän paljon ja joudun huomenna heräämään kuudelta, säästän sen ehkä seuraavaan merkintään. Tai sitä seuraavaan tai johonkin, väliäkö sillä.

--------------------------------

Sentenced - Lower the Flags
Amorphis - In the Beginning